joulumusiikkia

Satie, Glass,

Niitissä niitteihin

MITÄ VIVAHDUSTA?

Klassisen toukokuinen, nuorekkaan vallaton ns. "Niittijakso" nimellä kulkeva blogiharvinaisuus, täysin hupimielinen taideteos ja poliittisen agitaation käyttöön tehty juttu julkaistaan vihdoin sensuroimattomana ilman tämän blogiteoksen tuottajan ja kirjoittajan, eli kandidaatti Ronkaisen lupaa.

Ks.MYÖS Tampereen yliopiston muodikkain edustajistovaali ehdokaslista ja äänestä:

http://vihreavasemmisto.wordpress.com/edarivaalit-2011/

  

Niitit, nuo menetetyn miehisyyden muistomerkit! Niitit tekee miehistä poikia ja saa ikiteinit räyhäämään pelloilla ja luolissa. Niitit kelpaa yhtä lailla anarkisteille, feministeille, hipstereille kuin saatananpalvojillekin. Niitit tuovat turvaa urbaaneille city-nuorille, jotka etsivät itseään hippien, juoppojen, akateemikoiden, tyhjäntoimittajien ja nistien seasta.

NIITTI!

Niitit paljastaa itsevarman miehen herkän sisimmän.

Mikä tekee niiteistä sitten ekologisia pukeutumisvälineitä? Ehdottomasti niiden tuoma lisäarvo esimerkiksi. Ei pidä unohtaa, että niitit yhdistyy usein myös kaikenlaisiin fetissibileisiin: alastoman ihmiskehon himon logiikka haluaa pukeutua ainoastaan nahkaan ja niitteihin, jotka tekevät muutoin niin lämpimästä toimituksesta rosoisen, tiedostavan ja rohkean. Niitit tuo turvaa niiden kantajien välille, mutta viestii myös muille asenteesta.

. . .   .   ..  .. Niittikengät vievät kiltisti ja kurinalaisesti kotio.

(Kiitos niittikuvista niitä blogiin lähettäneille vasemmistolaisille kavereille)

Ghost shoes




Vakavasti puhuen, Vivalaiset toimivat myös feministisen tutkimuksen tiimoilta esimerkiksi oheisessa seminaarissa. Vihreät vasemmistolaiset näkevät, kuinka sukupuoli ja yhteiskunta kytkeytyvät toisiinsa, ja kuinka yhteiskunnan vaikutukset sukupuolessa rakentavat lapsuudesta aikuisuuteen erittäin monikerroksisia kysymyksiä ja ongelmia. Näihin myös etsitään vastauksia. Puhumassa muun muassa Vivalaiset aiheen asiantuntijat Pieta Hyvärinen ja Jiri Nieminen:


SUKUPUOLI YHTEISKUNNASSA
Konferenssi 11.11.2011, Tampereen yliopisto, Linna-rakennus, Kalevantie 5



http://www.uta.fi/yky/tutkimus/sukupuoliyhteiskunnassa/index.html

Kaalimaan kansa

Veeran kengät ja hattu ovat sävysävyyn.

ihan sykkyrällä.

Vivan ja vasemmiston yhteinen peltopalstan siemenet kylvettiin keväällä. Emme tienneet, mihin sormemme upotimme, kun ryhdyimme urbaaniviljelijöiksi Nekalan kuuluisalla peltopalstalla. 

Ja mitä tuli?

Likaiset kädet. Viiden tunnin kitkemissessioita ikikuumassa ja ihanaa savimaata. Siinä maassa ei kaalit oikein tunnu kasvavan, olemme todenneet hyväksyen. Toisaalta, opimme myös puhdasta kaverihenkeä ja leppoistamista. Luonnosta tulee kuulkaa jotain energiaa. Rucolaa syödään jo. Voimakas korianteri toimii mausteena vaikka intialaisessa linssikeitossa. Retiisit menee leivän päälle. Kesäkurpitsa päihittää pitsan. Syksyn mittaan järjestetään sadonkorjuujuhlat. Ohessa kuvia omavaraistaloudessa elävistä viljelijöistä ja sadosta.

Lehvien suojassa

Uh, huh, huh

Virvoittava vesi.

Anton on maamies vuosimallia 2011.

Mikon paita ja housut varioivat hillitysti maan värejä. Mikolla on kädessään lapio, jossa on multaa.

Kukkanen.

Vivahdus esittelee tänään tyyliltään keskeneräistä musiikkia. MaireIrenen laulut (demoja) kertovat elämän normaaleista klaustrofobioista, vapaudesta, pikkuvirheistä ja avoimesta suhtautumisesta:

                             MaireIrene ja Keskeneräisen musiikin festivaalin satoa "How far":

Äänenlaadultaan hieman parempi demoversio "How Far" kappaleesta, jota ennen osa "No choice" kappaleesta:

MaireIrenen synkempää folk tuotantoa:

 https://www.facebook.com/#!/event.php?eid=119461744769863

Vivahdus suosittelee: SlutWalk - Marssi vapauden puolesta pelkoa vastaan

SlutWalk Tampere

6.8.2011 klo 14
Reitti: Frenckellin aukio - Aleksis Kiven katu - Hämeenkatu - Itsenäisyydenkatu - Yliopistonkatu - Sorsapuisto
(Scroll down for information in English.)

Tervetuloa mielenosoitusmarssille väkivallan ja häirinnän uhrien syyllistämistä vastaan ja vapaiden ja turvallisten katujen puolesta!

“Tytöt joskus omalla signaalillaan osoittavat, että haluavat tulla raiskatuiksi.” - Entinen kansanedustaja ja toimittaja Jutta Zilliacus Yle Radio 1:ssä

Lutkaliike sai alkunsa kanadalaispoliisin kehotuksesta naisille: ahdisteluun auttaa, jos ei pukeudu kuin lutka. Sama saarna on kuultu usein meilläkin: milloin naisia kehotetaan juomaan vähemmän, milloin välttäään tiettyjä alueita tai tietynlaista pukeutumista välttääkseen seksuaalirikoksen uhriksi joutumisen.

Muka-hyväntahtoisessa sormen heristelyssä on vaarallinen piiloviesti: raiskauksen uhri on rikoksesta osavastuussa. Samalla raiskaukselle tarjotaan oikeutusta asettamalla rikoksen tekijä itsehillintään kykenemättömän eläimen tasolle. SlutWalkeille eli lutkamarsseille ympäri maailmaa osallistuvat ihmiset välittävät päinvastaista viestiä: seksuaalinen väkivalta ja häirintä ovat aina vain ja ainoastaan tekijän vastuulla!

Uhrien syyllistäminen ja naisten kontrollointi pukeutumis- ja käyttäytymisohjeilla saa riittää. Olemme saaneet tarpeeksemme myös huutelusta, häirinnästä ja pelkäämisestä, joista kenenkään ei pitäisi joutua kärsimään riippumatta hameenhelman pituudesta.

Emme puolusta ainoastaan naisten oikeutta olla tulematta häirityiksi tai oikeutta pukeutua, kuinka haluaa: marssiamme tahdittaa ajatus, ettei väkivallasta tule koskaan syyllistää sen uhria. Kutsumme siis mukaan sukupuolesta riippumatta kaikenikäiset ihmiset, jotka haluavat voida kulkea rauhassa - keskustassa, sivukujilla, baarissa, työpaikalla, kotona. Puolustamme kaikkien oikeutta pukeutua halunsa mukaan sukupuoltaan ja seksuaalisuuttaan korostaen, sekoittaen tai piilottaen, joten marssille ovat tervetulleita niin burkhat kuin bikinitkin.

Lutka-nimitys marssin nimessä on provokaatiota ja halventavan termin haltuunottoa, mutta marssille osallistuakseen ei tarvitse kokea nimitystä omakseen.

Tapahtuma Facebookissa: https://www.facebook.com/home.php#!/event.php?eid=204014662968346

Lisätietoja: slutwalktampere@gmail.com.

*******************************************************

SlutWalk Tampere
6 August at 2 p.m.
Route: Frenckellin aukio - Aleksis Kiven katu - Hämeenkatu - Itsenäisyydenkatu - Yliopistonkatu - Sorsapuisto

Welcome to demonstrate against blaming the victims of violence and harassment as well as for free and safe streets for everyone!

"Sometimes, through their own behaviour, girls themselves can signal that they want to be raped."
Former MP and reporter Jutta Zilliacus in an interview on YLE Radio 1 (the quote is a translation from Finnish)

The SlutWalk movement was born when a Canadian police officer advised women that if they don’t want to be harassed, they shouldn’t dress like sluts. The same sentiment has often been expressed in Finland: women are advised to drink less and to avoid certain parts of the city and certain dressing styles, in order to not get sexually assaulted.

This seemingly benign moralizing contains a dangerous hidden message: the rape victim is partially responsible for the crime. Raping someone is justified by portraying the rapist as someone who cannot contain their animal urges. People taking part in SlutWalks around the world are stating the opposite: only the perpetrators should be blamed for sexual violence and harassment!

Blaming the victim and controlling women with guidelines on dress and behavior has to stop. We've had enough of leering, harassment and fear. No one should have to put up with these, whatever the length of their skirt.

We are not just defending women's rights to be free from harassment or to wear what they like: we march for the idea that violence should never be blamed on the victim. This means that we are inviting everyone who wants to walk in peace - in the city centre, on side streets, in the bars, at work or at home - to join us, whatever their gender or age. We are defending everyone's right to wear what they want and to express, mix or hide their sexuality and gender. Whether you are wearing bikinis or a burqa, we welcome you to join us.

Event on Facebook: https://www.facebook.com/home.php#!/event.php?eid=204014662968346

More information: slutwalktampere@gmail.com.

Arabirab!

Vivahdus keskittyy tänään esittelemään poliittisinta musiikkia, mitä on. Esteettinen arabistaili on tämän kesän ehdottomampia piiskaniskuja ennakkoluulojen paksuun nahkaan.

On maita, joissa pukeutuminen on rikos. Kuten viimeaikainen Ranskan burkhan käyttöä koskeva kielto osoittaa, ja kuten joidenkin toisten maiden burkhapakko osoittaa. Vielä talibanhallinnon kaaduttua ja burkapakon väistyttyä monet naiset pukeutuvat yhä burkaan oman turvallisuutensa tähden. Samaan aikaan arabimaissa nuoret ovat ottamassa valtaa, seuraava kansannousu on mahdollinen esimerkiksi Libanonissa. 

Toisaalta, onko pukeutumisenvapaus ilmeinen oikeus Suomessakaan? Kokeilkaa mennä torille kaapuun pukeutuneena, kerjäten kolikoita. Koittakaa pukeutua eri tavoin kuin tämän hetken muoti aalto antaa luvan. Näin voimme tutkia ja lisätä maamme suvaitsevaisuuskulttuuria.

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/paivan-kuva-ranskan-kiistelty-burkalaki-tuo-sakkoja-ja-vankeutta

... vivahteita ...

"Kuka vittu mä olen?"

vedessä

aurinko

Epäpuhtaat vaatteet

Gomorra on hieman synkkää luettavaa.

”Vaatealan maailmanlaajuisia suurmarkkinoita, italialaisen tyylitajun valtaisaa arkkipelagiaa ruokkii Systeemi. Systeemin omat yhtiöt, miehet ja tuotteet ulottuvat jokaiseen maailmankolkkaan. Systeemi on kaikille täkäläisille tuttu sana, mutta muualla se vaatii kuitenkin selityksen, sen verran tuntematon viittaus se talousrikollisuuden kiemuroihin vihkiytymättömälle on. Camorra on pelkkä joutava kyttien käyttämä sana. Sitä viljelevät tuomarit ja toimittajat, elokuvakäsikirjoittajat. Itse asianomaiset hörähtelevät sille, se on pelkkä yleisluontoinen viittaus ja tutkijoiden erikoistermi, joka on jäänyt jonnekin historian hämärään. Sana, jolla tarkoitetaan klaaniin kuuluvia, on Systeemi. ”Kuulun Secondiglianon Systeemiin.” Tuo korkealentoinen ilmaus viittaa enemminkin koneistoon kuin rakenteeseen. Siinä liiketalous, liiketalouden dialektiikka ja klaanin runko ovat saumattomasti yhtä rikollisjärjestön kanssa”.

Näin kirjoittaa toimittaja-kirjailija Roberto Saviano (s. 1979) , dokumenttiromaanissaan Gomorra (2006) –Mafian valtakunta. Saviano työskenteli Napolin pahamaineisimmilla alueilla ja värväytyi ryhmittymien hanttihommiin. Hän tutustui Napolin Systeemin toimintaan ja tallensi ne dokumenttiromaaniinsa yksityiskohtaisesti. Pian tämän jälkeen Saviano siirrettiin Napolista salaiseen turvapaikkaan romaaninsa aiheuttamien toistuvien tappouhkauksien vuoksi. Savionon teksti tuntuu tavallisesta suomalaisesta lukijasta kenties fiktiolta sisältämänsä julmuuksien vuoksi, mutta se on täyttä dokumenttia, jokaisen Systeemin tekemän murhan, joukkoteloituksen ja – niin – Systeemin johtamien Italialaisten vaateteollisuuden merkkifirmojen ja muotibisneksen osalta, joilla on oma merkittävä roolinsa osana Systeemiä.

Saviono kuvaa kuinka valtaisa muoti ja vaateteollisuus on saumattomasti yhtä erittäin harmaan - jollei sysimustan - talouden kanssa. Savianon dokumenttikirja kuvaa Napolin seudun poliittisia ongelmia, mutta tämä talouden ja rikollisuuden liitto tuskin koskettaa tavallista suomalaista kuluttajaa. Lienee ”idealistista”, pysähtyä miettimään, mitä merkkivaatteita ostaa? Väärin. Se on yhtä triviaalia kuin pysähtyä miettimään, söisikö piknikillä luomua vai poloniumia. Varsinkin, kun vaateteollisuuden koneisto ulottaa kätensä myös Suomeen, kuten Saviano todistaa:

”Ei ole maailmankolkkaa, minne Klaanit eivät olisi liikeyrityksiään perustaneet. Saksassa heillä oli myymälöitä Hampurissa, Dortmundissa, Frankfurtissa. Berliinissä olivat Laudanon liikkeet osoitteissa Gneisenaustrasse 800 ja Witzlebenstrasse 15, espanjassa liikkeitä oli Madridisssa Paseo de la Eremita del Santo 30:ssa sekä Barclonassa. Edelleen Brysselissä, portugalissa Oportossa ja Boavistassa sekä Itävallassa, Wienissä. Englannissa he omistivat erään lontoolaisen takkiliikkeen, ja heillä oli myymälä myös Irlannissa, Dublinissa. Sekä edelleen Amsterdamissa, Suomessa ja Tanskassa.”

Matteo Garrone teki vuonn 2008 elokuvan Savianon kirjan pohjalta.

Saviano kuvaa lakonisesti, kuinka Mafia värvää Napolin nuorisoa osaksi koneistoaan. Nuoret pojat saavat koulutuksensa luotiliivit päällä. Osa koulutusta on ottaa luoteja vastaan luotiliiveihin pukeutuneena, jotta tuleva systeemin sotilas oppii olemaan pelkäämättä. Samaan aikaan samat miehet, jotka pyörittävät Systeemiä, pyörittävät tunnettujen merkkifirmojen vaateteollisuutta. Saviono kertoo, kuinka saumattomasti maailman suurin muotiteollisuus on kytkeytynyt mafian, Systeemin, toimintaan, sivullisten vereen, naisten hyväksikäyttöön. Naiset ovat samalla kertaa Systeemin uhreja, ja se osa joka toimii Systeemin sisällä, muuttuu sen kaltaiseksi:

”Naiset ovat klaanien valtakuvioissa aina mukana. ei ole sattumaa, että Secondiglianon verikostossa nähtiin kaksi naista surmattavan sellaisella raakuudella, joka on säästetty yleensä yksinomaan klaanipäälliköiden varalle".

""Kuva camorran naisista näyttää perustuvan itsestäänselviin näkemyksiin, joiden mukaan naiset tarjoavat kaikupohjan pelkälle tuskalle ja miesten - veljien aviomiesten, poikien tahdolle. Se ei pidä paikkaansa. Viime vuosina camorran maailmassa tapahtuneet muutokset koskevat myös naisen roolia: äidin ja onnettomuuksien kätilöijän identiteetti on vaihtunut todelliseksi toimitusjohtajaksi - -."

Vaatehuone vivahduksen tarkoitus ei ole sen kummemmin moralisoida; sitä ei nyky-suomessa oikein saisi tehdä. Sen sijaan haluamme pohtia lempeästi ja arvuutella yhdessä lukijoidemme kanssa, mistä on kysymys. Mitkä merkkivaatteet on kasattu epäinhimillisissä työoloissa? Miksi moista aihetta kannattaa käsitellä muotiblogissa? Koska muotiblogit ovat keskimääräistä enemmän naisten hallitsema ala, jolla on yhteiskunnallista vaikuttavuutta (toki paljon miesbloggajiakin löytyy). Ne ovat internetin luetuin blogimuoto. Nämä blogit avaavat ja ovat jo avanneet tien sille, että naiset yhä enemmän itse määrittelevät, mitä he haluavat pukea päälleen, ja nostaa esiin vaatehuoneistaan. Tämä mahdollistaa myös valinnan teon epäeettisten ja puhtaiden merkkien välillä. Se kannustaa muotimaailmaa hieman muuttumaan. Muotiblogeilla on enemmän yhteiskunnallista vaikuttavuutta naisten asemaan kuin tulee ajatelleeksi. Muotibloggarit ovat aktiivisia yhteiskunnallisen muutoksen moottoreita. Suuri kiitos kuuluu heille. Muotiblogit voivat alkaa tehdä enemmän ja enemmän valintoja, systemaattisesti, yhtenä rintamana.

Vaateteollisuus on täynnä karmeita työoloja, matalia palkkoja ja ihmisoikeusrikkomuksia, kuten "puhtaatvaatteet" -sivusto toteaa (ks. linkki alla). Tämä ei ole triviaali seikka, vaikka se piiloutuu kasvottomalta kuluttajalta arkisessa vaatteiden hankinnassa. Ei ole ’idealismia’, vaan erittäin normaalia miettiä, sulkeeko silmänsä näsäviisaalta rasismilta ja asiakysymysten taakse kätkeytyvältä muukalaisvihalta. Sitä ihmeellisempää ei ole tutkia, pukeutuuko ihmisen selkänahkaan, vai eettisesti kestävää vaatteeseen. Vaatehuone vivahduksen kaikki tyylittelijät eivät väitä olevansa viattomia merkkivaatteiden suhteen, mutta he lupaavat, että tästä lähin he tarkistavat kaiken sen, mitä ostavat. Voisiko muotiblogien todellisuus lopullisesti muuttua kapitalistisen systeemin virtuaaliseksi vastavoimaksi, joka syynää puhtaat vaatteet epäpuhtaista? Kyllä, tällainen vaihtoehto on jo täällä.


                                   Tämä, ei ole pelkkää elokuvaa, vaan Napolin arkea:

http://www.puhtaatvaatteet.fi/

Ensi kerralla blogi palaa rennommissa ja kesäisemmissä merkeissä: 

Hanuvintagea Koskipuistossa 23. 5.

Lauantaina 23. 5. nähtiin Koskipuistossa eeppinen muotinäytös kun puiston keskivaiheille kokoontui Hanupiknik. Mukana oli apulaispormestari Kristiina Järvelän (kok.) lausunnosta suivaantuneita kansalaisia. Päällä joukolla oli hanu-paitoja ja muutama skumpansiemailuun perustuvalle sivistyspiknikille sopivampikin asu nähtiin joukossa. (Kuva: Minna Minkkinen)

Kristiina Järvelä lausui tyylittömästi "Keskustan pitäisi olla hanuvapaata aluetta, elävät roskat ovat yhtä ikäviä ympäristöhaittoja kuin elottomatkin."

Hanu-paidat ovat vasemmistolaista muotia parhaimmillaan. Kannanottoina niissä on sisäänrakennettu kokoomuslaisen kunnallispolitiikan kritiikki ja ne on maalattu kierrätyspaitoja käyttäen. Jokaisella paidalla on omanlainen maalausjäljestä syntynyt identiteetti. Ne ovat ilmaisia ja kollektiivisesti kiertävät illan mittaan tyyli-ikonilta toiselle.

Yllä kuvassa olevan hutsahtavan hanun 1950-luvun loppupuolen porvarillisen ihana kermanvärinen pitsimekko on ostettu romanikauppiailta 16 euron hintaan on Budapestin kaupunginpuiston (Varosliget) lähellä järjestettäviltä markkinoilta. Villatakki on ostettu Tampereen radiokirppikseltä kahden euron hintaan. Siinä on kuvattuna talvimaisema. Kuvan skumppapullo on Kokoomuksen hyväksymä. (kuva: Minna Minkkinen)

Vanha täytettävä puuterirasia alle euron hintaan Varosligetin markkinoilta, mutta eri myyjältä. Kyseisiltä markkinoilta saa pilkkahintaan neuvostoaikaisia pinssejä, käsitöitä, krääsäantiikkikoruja ja vaatteita. Myös vanhoja kameroita ja pornolehtiä saa Varosligetistä. Näihin on hipeilläkin varaa! (http://bolhapiac.com/foreign/index.ws) (Kuva: Hanna-Riikka Roine)



Yllä olevassa kuvassa muotitaitelija Leidi Leikkilä tuunaa nimettömän nuoren herran Hanu-paitaa Hanupöö-muotoon. Leidi Leikkilän urbaani turbaani on Ecseri Second Hand marketilta niin ikään Budapestista. Huivi on turistirysästä. (Kuva: Minna Minkkinen)




Piknikistä sivistyneen tekivät viinirypäleinstallaatiot. (kuva: Minna Minkkinen)

Lisää voi lukea Aamulahtarista http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite/Pirkanmaa/1194679824654/artikkeli/hanut+valtasivat+tampereen+koskipuiston.html

Tavan kamppeet

Nuori aikuinen Niina Jurva yhdistää arkipukeutumisessaan sinistä ja vaaleaa turkoosia hallitusti.


On tavallisuutta ja tavallisuutta. Ja tavallisuutta. Tuulipuvut, verkkarit, hupparit, kumpparit, jatsivetskarit, lenkkarit tai duunarikuosit ovat tavallisen suomalaisen symboli. Samalla kertaa tavan kamppeet ovat myös ekologisinta pukeutumista, johon voidaan päästä. Katotaan siis, mitä meidän vintiltä löytyy.

Tuulipuvun tuolle puolen ei tarvitse enää mennä, kun haluaa pukeutua hyvin. Alakulttuurien keskuudessa vanhat, kierrätetyt verkkatakit ovat saaneet uuden elämän. Vaatehistoria toistaa itseään uusin vivahteikkain yhdistelmin.

Nykyisen kapitalistisen vaateteollisuuden koomillisin piirre ovat valmiiksi revityt farkut, jotka kestävät käytössä korkeintaan vuoden. Näitä myydän nyt joka tiskillä. Samaan repäisevyyteen pääset pitämällä niitä vanhoja farkkujasi pari vuotta. Kenties hieman vanhoilliseen ääneen Vaatehuoneen dyykkarit toteavat, että kohta varmaan myydään "kurafarkkuja" ja "verisiä farkkuja", joita ostavat pojat, jotka pätevät pyrkimällä hurjaan imagoon... Muttei sun tartte olla persu, kun voit olla ihan tavallinen duunari.

Tavallisuus, josta nyt on puhe, tarkoittaa sitä, mitä tapahtuu, kun pysähdymme arkipäiväisen asian, vaatteen, kuosin tai ihmisen luokse. Sanomme ehkä vanhoille kauan sitten unohdetuille rääsyille, ”moi isäni vanhat lenkkitossut 70-luvulta”, putsaamme ne sappisaippualla ja pukeudumme niihin uudelleen. Ne ovat nyt eri. Ilmeinen pysähtyminen siihen kankaaseen, mitä meillä jo on, avaa häkellyttävän avoimen pukeutumisnäkökulman.

Freesi Puma-verkkatakki kirpputorilta 10 euroa.

LENKKITOSSUT 1970-luvulta.

Kun etsimme kaapeista, mummolan vintiltä ne vaatteet, joita käytettiin joskus 90-luvun alussa, tapahtuu havahtuminen: "Miksi olen unohtanut viereisessä kaapissa olevan tyylikkään nahkatakin?", "Minulla ei ole verkkatakkia juoksulenkille, mutta miksi ostaisin uuden, kun Martti-ukin metsän raivuutakki roikkuu tuossa nurkassa käyttämättömänä?" Ekologinen pukeutuminen on sitäkin, ettei osta mitään, ei kierrätettyä, ei Viuttonia, Burberryä tai Halley Berryä, mustikkaa ja puolukkaa. Antaa maaliröpön mennä farkulle, koska siitä muodostuva kuvio onkin jännittävä, zenmäinen.

Arkiasustekin voi tietenkin olla huoliteltua, kierrätettyä Vintagea, kuten Tiinalla yllä.

Eihän rennon ekologisen tyylin näkökulma jää kledjuihin. Hiljaa vivahduksen valtaan joutunut aikuinen kuluttaja herää siihen, että pukeutumisesta on siinnyt tavaroiden tarpeen vähenemisen vallankumous. Syntyy arkinen halu puhtauteen, joka antaa tilaa kulutushysterian kritiikille. Hetken emme tarvitse mitään… Kysymme itseltämme: "Mihin tarvitset tota strressiä? Mihin tuota uutta taulutelevisiota? Mitä luulet tapahtuvan, kun et teekään hetkeen mitään?" Jos et mene salille, vaan mettään, niin voisihan katsoa, millaista se on. Todellisuus paljastaa raadolliset ja vapauttavat kasvonsa: Saamme kiksimme kaikkein arkipäiväisimmistä asioista.

Tavallisuudella on myös herkät ja ihmeelliset puolensa. Onko mitään kauniimpaa kuin tavallinen suomalainen ihminen, vaimo, mies, joka lenkkeilee keskellä luontoa sellaisena kuin on, päällensä vetäneenä mitä sattuu? Ilman meikkiä, ilman asiallisuusrooleja. Vaatehuone vivahdus toteaa viileän diblomaattisesti, että välineurheilukamppeet my ass. Mitään ei sinun tarvitse muuttaa.

"Tätä kamaa saat muuten mistä tahansa kaatopaikalta."

   -  Vaatehuone Vivahdus.

Antakaa ensimmäisen bloggauksemme epätäydellisyyden täyttää hermostonne ja tyhjentää ne kaikesta arvostelusta, asenteista, nauttikaa. Tervetuloa uudelleen, milloin vain kylään. Tätä kamaa voit saada mistä vaan kaatopaikalta, ojanpohjalta, löytää kadulta. Tämä kuosi on arvokkainta, mitä meillä on.

Vihreän vasemmiston malleina ja kuvaajina, keskeltä arkea reväistyinä toimivat Niina, Tiina ja Ilmari.


Kirjoitus syntyi Vivan eilisen strattiryhmän ideoiden innoittamana, edellisten lisäksi mukana aamupäivän muoti-ideariihessä heiluivat mm. Milla, Veera, Taneli, Ronkainen, Kähkönen.

                                          Style it takes:

Vivahdus punaista

Suomen ympäristöystävällisin, feministisin ja talouskriittisin (anti)muotiblogi mesmeroi lukijansa.

Mitä Mitä?! Kyseessä on vasemmistolaisesti värittynyt, ekologisia arvoja ajava bloggaajien joukkue. Otamme haltuun tyylin, vaatteet, vivahteet, ilmiöt laajassa yhteiskunnallisessa katsannossa. Kirjoittajina toimivat uudenlaisen vasemmiston poliitikot, tietotyöläiset, journalistit, Vihreän Vasemmiston tyyliniekat ja roskisdyykkarit, tekstiilialan ammattilaiset, muotifilosofit (valitse: Ciciolina tai Simmel), transgenderit, leidit ja keikarit, ja huonopalkkaiset ompelijat. He paljastavat meille sen, minkä olimme unohtaneet: Kapitalistilla ei ole vaatteita! Lukijakuntamme koostuu duunareista, tietotyölaisistä, nuorista aikuisista ja eläkeläisistä. Tarjoamme tyyliä myös niille, joita ei aina lasketa muotiblogien genreen. Tervetuloa, miehet, aikuiset naiset ja raksanjätkät.

Sanomamme on: Kun kiinnität huomiota pukeutumiseesi, kiinnität huomiota ympäristöösi. Kun kiinnität huomiota ympäristöösi, ei ole samantekevää, miten sä sen teet. Ympäristön hyvinvointi syntyy suhteessa ihmisten hyvinvointiin. Kun ekoarvoja ajetaan ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella, on menetetty enemmän kuin luultiinkaan. Vivahdus vaatetuttaa ja vavahduttaa meitä luomusti, luontoa sekä ihmisarvoa kuunnellen. Keväällä ja kesällä 2011 tutkitaan kansainvälistä ympäristöllisesti kestävää vaatetta, perehdytään klassiseen ja happoiseen kukkamuotiin, mennään mopedilla Milanoon, ajalehditaan roskisdyykkauksen estetiikkaan, pukeudutaan ryysyihin, pohditaan niittien merkitystä miehisyydessä, etsitään uuden työväen tyyliä ja kyseenalaistetaan koko hyvin pukeutumisen tärkeys.

Vaatehuone ViVahdus paneutuu laajassa mitassa keinoihin, joilla voimme tehdä pukeutumisestamme aidosti ympäristöystävällisempää, ja kääntää vaatemaailman (ja tyylibloggauksen) suunnan kohti eettisesti kestävää tekstiiliteollisuutta. Puhkomme ilolla vaateteollisuuden kapitalismia. Runnomme esiin uusia tapoja katsoa tyyliä, ja poikkeamme valtatieltä ojaan juuri silloin, kun sitä ei odoteta. Etsimme vaihtoehtoisia sukupuolen tyylejä yhdessä seksuaalivähemmistöjen kanssa. Olemme poliittisen tyylin ykkösfoorumi, jossa ei unohdeta sitä mahdollisuutta, että kaupungille voi aina lähteä verkkareissa, tai kalsareissa. Sanalla sanoen: ViVa ja ViVahdus juurruttaa yhteen bloggauksen ja punaisen, ympäristöystävällisen vallankumouksen. Tervetuloa uudet ystävät!

Blogimme saundi piiskaa kuulijoitaan kohti todellisuutta. Kuhunkin teemaan kuuluu yksi tai kaksi kipaletta enennkuulumatonta ääntä. Ensimmäisen blogimerkkauksen kunniaksi esittelemme Tamperelaisen pitkän linja darktechno mestarin, Brittiläisen City Wall recordsin Tuomas Rantasen ympäristökriittistä ja ympäristöriisiä kommentoivaa tuotantoa, Olkaa Hyvä: Bionic Paratroops: