Syntisen punan ongelma

Vassariakankin huulipuna on kauneuskapitalismin tuote.

Vihreäksi vasemmistolaiseksi itsensä mieltävä joutuu pohtimaan identiteettiään huulipunaa huulille levittässään, vaikka väri ei muotia olisikaan. Kuvittelenko vain kehittäneeni itse autonomiset kauneusihanteeni, vai ovatko ne vain heikko muunnos kauneusteollisuuskapitalismin asettamista normeista? 

Huulipunani on klassinen punainen. Se on Lancomen, laadukas ja kiitoksia kerännyt. Varmasti osittain eläimillä testattu. Narsismini ja identiteettiprojektini vaatiman punan tuotantoprosessi kuormittaa ympäristöä. Käyttämällä sitä ylläpidän osaltani ajatusta, ettei nainen kelpaa ilman meikkiä. Puhumattakaan kauneusteollisuuskapitalistien ja Stockmannin tukemisesta moninkertaisten myyntikatteiden muodossa. Vaikka Lancomen punaisen huulipunan käyttö sotii kaikkia teoreettisia periaatteitani vastaan, en luovu siitä.

Periaatteet ovatkin sitä varten, että niistä voi ammentaa osviittaa käytännön toimintaansa. Ne eivät ole dogmeja, vaan ohjenuoria. On jo pitkällä, jos muistaa ajatella joka kerta meikkejä ostaessaan ympäristöä, vaikka ajattelu ei joka kerta ostotopäätöstä määrittäisikään.

Miten pitkälle fundamentalismissa pitäisikään mennä? Onko massojen kannalta vaikuttavampaa ja vakuuttamapaa politiikkaa, että maalaa huulensa rauhassa jos huvittaa, eikä alista koko ulkoista persoonaansa eli tyyliään periaatteilleen? Silloin luo kuvaa, että ympäristön ja eläinten kannnalta parempaa maailmaa voi luoda hitaasti ja itse askelmerkit valiten. Ja liikkeeseen voi liittyä, vaikka olisi kaukana täydellisestä. 

Vasemmistolaisena uskon, että ongelma on rakenteissa ja se ratkaistaan niitä muuttamalla. Kyse ei ole yksilön valinnoista – on pisara meressä jos luovun huulipunastani. Silti voisin olla ja olen mukana ajamassa rakenteita muuttavaa politiikkaa, jonka tavoite on tehdä epäeettinen kauneuskapitalismi sekä eläimille kärsimystä ja ympäristölle haittaa tuottava teollisuus kannattamattomaksi laein. Yksilöiden teot eivät ole samantekeviä, sillä ne vaikuttavat yleiseen arvomaailmaan, mutta huulipuniakin koskevat ratkaisut on tehtävä rakenteissa. 

Näin vakavasti asiaa pohti punankäyttäjä Heikkilä.