Elämänilo, ilo, elämänilo

Joko Beckin jylhää elämänfilosofiaa:

"Me kaikki olemme kuluttaneet vuosia rakentaen ehdollista näkemystä elämästä. On olemassa minä ja on olemassa tuo jokin tuolla jossakin, joka joko satuttaa tai miellyttää minua. Meillä on taipumus yrittää koko ajan vältää kaikkea, mikä satuttaa, tai ei miellytä meitä, panna merkille esineet, ihmiset tai tilanteet, joiden uskomme tuottavan meille joko tuskaa tai mielihyvää, välttää yksiä ja tavoitella toisia. Me kaikki, poikkeuksetta, toimimme näin. Pysymme erillään elämästämme, katsomme sitä, analysoimme sitä, arvostelemme sitä, etsimme vastauksia kysymyksiin "Onko siitä minulle hyötyä? Tuottaako se minulle hyötyä, vai pitäisikö minun vältellä sitä?". Toimimme näin aamusta iltaan. Mukavan, ystävällisen kuoremme alla piilee suunnaton levottomuus. Kenen tahansa ihmisen elämän syvällisempi tarkastelu paljastaisi villinä riehuvaa pelkoa, tuskaa ja ahdistusta. Meillä on kaikilla keinomme peittää ne. Syömme liikaa, juomme liikaa, teemme liikaa töitä, katsomme liian paljon televisiota. Teemme kaiken aikaa jotain peittääksemme eksistentiaalisen perusahdistuksemme. Jotkut ihmiset elävät näin kuolemaansa asti. Vuosien myötä tila pahenee." Kenties Elämänilon ydin on oman mielen takertumisen vähittäinen höllentäminen.

"En usko, että koskaan päästämme irti mistään. Me vain kulutamme ajatukset tyhjiin. Jos alamme pakottaa mieltämme tekemään jotakin, tukeudumme jälleen dualismiin, josta pyrimme eroon. Paras tapa päästää irti on panna ajatukset merkille, kun ne ilmestyvät, ja tunnistaa ne: "Ahaa, teen taas tätä" ja arvostelematta palata nykyhetken selvään kokemiseen. On oltava käsivällinen". "Niin kauan kuin ärsyynnymme, meillä on mahdollisuus oppia ja kasvaa. Ihmissuhde on siis suurenmoinen lahja, ei siksi, että se tekisi meistä onnellisia -usein niin ei käy - vaan koska läheinen ihmissuhde (jos neämme sen harjoituksena) on kirkkain peili, jonka voimme löytää."

"Ehdollistuminen, vaikka se toistuisi useinkin, laimenee ajan myötä. Siksi Ihminen, joka sanoo "Kunpa tietäisit, millaista elämäni on ollut, ei ole ihme, että olen näin sekaisin -olen täysin pelon ahdistama, tilanteeni on toivoton", ei tajua todellista ongelmaa. On totta, että me kaikki olemme toistuvasti ehdollistuneet ja ja noiden tapahtumien vaikutuksesta olemme vähitellen muuttaneet käsityksiä itsestämme. Olemme tunteneet itsemme uhatuiksi ollessamme avoimia ja avaria ja siksi päätämme kutistaa itsemme. Tarkistamme käsityksiämme itsestämme ja maailmasta ja määrittelemme kuvan itsestämme."

Ihmiselämän kauneus

Samalla kertaa siis joudumme irrottamaan. Oleellinen kaunis ydin jää jossain mielessä: kyky pakottomaan elämäniloon ja rakkauteen, joka antaa asioiden soljua ja elämän mennä eteenpäin. Helppoa se ei ole: "Emme halua tukea toisia. Toisen ihmisen todellinen tukeminen tarkoittaa sitä, että annamme hänelle kaiken, emmekä odota mitään. Saatamme antaa hänelle aikaamme, tilaa, työtämme, rahaamme tai jotakin muuta. "Jos tarvitset sitä, minä annan sen sinulle." Rakkaus ei odota mitään. Sen sijaan leikimme tällaisia leikkejä: "Minä yritän keskustella enemmän, jotta kommunikaatiomme paranisi", mikä todellisuudessa tarkoittaa sitä, että "minä yritän keskustella enemmän, jotta sinä ymmärtäisit, mitä minä haluan."

- Lainaukset Joko Beck

¨