Veeran kengät ja hattu ovat sävysävyyn. |
ihan sykkyrällä. |
Vivan ja vasemmiston yhteinen peltopalstan siemenet kylvettiin keväällä. Emme tienneet, mihin sormemme upotimme, kun ryhdyimme urbaaniviljelijöiksi Nekalan kuuluisalla peltopalstalla.
Ja mitä tuli?
Ja mitä tuli?
Likaiset kädet. Viiden tunnin kitkemissessioita ikikuumassa ja ihanaa savimaata. Siinä maassa ei kaalit oikein tunnu kasvavan, olemme todenneet hyväksyen. Toisaalta, opimme myös puhdasta kaverihenkeä ja leppoistamista. Luonnosta tulee kuulkaa jotain energiaa. Rucolaa syödään jo. Voimakas korianteri toimii mausteena vaikka intialaisessa linssikeitossa. Retiisit menee leivän päälle. Kesäkurpitsa päihittää pitsan. Syksyn mittaan järjestetään sadonkorjuujuhlat. Ohessa kuvia omavaraistaloudessa elävistä viljelijöistä ja sadosta.
Lehvien suojassa |
Uh, huh, huh |
Virvoittava vesi. |
Anton on maamies vuosimallia 2011. |
Mikon paita ja housut varioivat hillitysti maan värejä. Mikolla on kädessään lapio, jossa on multaa. |
Kukkanen. |
Vivahdus esittelee tänään tyyliltään keskeneräistä musiikkia. MaireIrenen laulut (demoja) kertovat elämän normaaleista klaustrofobioista, vapaudesta, pikkuvirheistä ja avoimesta suhtautumisesta:
MaireIrene ja Keskeneräisen musiikin festivaalin satoa "How far":
Äänenlaadultaan hieman parempi demoversio "How Far" kappaleesta, jota ennen osa "No choice" kappaleesta:
MaireIrenen synkempää folk tuotantoa:
https://www.facebook.com/#!/event.php?eid=119461744769863
No comments:
Post a Comment