Hanuvintagea Koskipuistossa 23. 5.

Lauantaina 23. 5. nähtiin Koskipuistossa eeppinen muotinäytös kun puiston keskivaiheille kokoontui Hanupiknik. Mukana oli apulaispormestari Kristiina Järvelän (kok.) lausunnosta suivaantuneita kansalaisia. Päällä joukolla oli hanu-paitoja ja muutama skumpansiemailuun perustuvalle sivistyspiknikille sopivampikin asu nähtiin joukossa. (Kuva: Minna Minkkinen)

Kristiina Järvelä lausui tyylittömästi "Keskustan pitäisi olla hanuvapaata aluetta, elävät roskat ovat yhtä ikäviä ympäristöhaittoja kuin elottomatkin."

Hanu-paidat ovat vasemmistolaista muotia parhaimmillaan. Kannanottoina niissä on sisäänrakennettu kokoomuslaisen kunnallispolitiikan kritiikki ja ne on maalattu kierrätyspaitoja käyttäen. Jokaisella paidalla on omanlainen maalausjäljestä syntynyt identiteetti. Ne ovat ilmaisia ja kollektiivisesti kiertävät illan mittaan tyyli-ikonilta toiselle.

Yllä kuvassa olevan hutsahtavan hanun 1950-luvun loppupuolen porvarillisen ihana kermanvärinen pitsimekko on ostettu romanikauppiailta 16 euron hintaan on Budapestin kaupunginpuiston (Varosliget) lähellä järjestettäviltä markkinoilta. Villatakki on ostettu Tampereen radiokirppikseltä kahden euron hintaan. Siinä on kuvattuna talvimaisema. Kuvan skumppapullo on Kokoomuksen hyväksymä. (kuva: Minna Minkkinen)

Vanha täytettävä puuterirasia alle euron hintaan Varosligetin markkinoilta, mutta eri myyjältä. Kyseisiltä markkinoilta saa pilkkahintaan neuvostoaikaisia pinssejä, käsitöitä, krääsäantiikkikoruja ja vaatteita. Myös vanhoja kameroita ja pornolehtiä saa Varosligetistä. Näihin on hipeilläkin varaa! (http://bolhapiac.com/foreign/index.ws) (Kuva: Hanna-Riikka Roine)



Yllä olevassa kuvassa muotitaitelija Leidi Leikkilä tuunaa nimettömän nuoren herran Hanu-paitaa Hanupöö-muotoon. Leidi Leikkilän urbaani turbaani on Ecseri Second Hand marketilta niin ikään Budapestista. Huivi on turistirysästä. (Kuva: Minna Minkkinen)




Piknikistä sivistyneen tekivät viinirypäleinstallaatiot. (kuva: Minna Minkkinen)

Lisää voi lukea Aamulahtarista http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite/Pirkanmaa/1194679824654/artikkeli/hanut+valtasivat+tampereen+koskipuiston.html

Tavan kamppeet

Nuori aikuinen Niina Jurva yhdistää arkipukeutumisessaan sinistä ja vaaleaa turkoosia hallitusti.


On tavallisuutta ja tavallisuutta. Ja tavallisuutta. Tuulipuvut, verkkarit, hupparit, kumpparit, jatsivetskarit, lenkkarit tai duunarikuosit ovat tavallisen suomalaisen symboli. Samalla kertaa tavan kamppeet ovat myös ekologisinta pukeutumista, johon voidaan päästä. Katotaan siis, mitä meidän vintiltä löytyy.

Tuulipuvun tuolle puolen ei tarvitse enää mennä, kun haluaa pukeutua hyvin. Alakulttuurien keskuudessa vanhat, kierrätetyt verkkatakit ovat saaneet uuden elämän. Vaatehistoria toistaa itseään uusin vivahteikkain yhdistelmin.

Nykyisen kapitalistisen vaateteollisuuden koomillisin piirre ovat valmiiksi revityt farkut, jotka kestävät käytössä korkeintaan vuoden. Näitä myydän nyt joka tiskillä. Samaan repäisevyyteen pääset pitämällä niitä vanhoja farkkujasi pari vuotta. Kenties hieman vanhoilliseen ääneen Vaatehuoneen dyykkarit toteavat, että kohta varmaan myydään "kurafarkkuja" ja "verisiä farkkuja", joita ostavat pojat, jotka pätevät pyrkimällä hurjaan imagoon... Muttei sun tartte olla persu, kun voit olla ihan tavallinen duunari.

Tavallisuus, josta nyt on puhe, tarkoittaa sitä, mitä tapahtuu, kun pysähdymme arkipäiväisen asian, vaatteen, kuosin tai ihmisen luokse. Sanomme ehkä vanhoille kauan sitten unohdetuille rääsyille, ”moi isäni vanhat lenkkitossut 70-luvulta”, putsaamme ne sappisaippualla ja pukeudumme niihin uudelleen. Ne ovat nyt eri. Ilmeinen pysähtyminen siihen kankaaseen, mitä meillä jo on, avaa häkellyttävän avoimen pukeutumisnäkökulman.

Freesi Puma-verkkatakki kirpputorilta 10 euroa.

LENKKITOSSUT 1970-luvulta.

Kun etsimme kaapeista, mummolan vintiltä ne vaatteet, joita käytettiin joskus 90-luvun alussa, tapahtuu havahtuminen: "Miksi olen unohtanut viereisessä kaapissa olevan tyylikkään nahkatakin?", "Minulla ei ole verkkatakkia juoksulenkille, mutta miksi ostaisin uuden, kun Martti-ukin metsän raivuutakki roikkuu tuossa nurkassa käyttämättömänä?" Ekologinen pukeutuminen on sitäkin, ettei osta mitään, ei kierrätettyä, ei Viuttonia, Burberryä tai Halley Berryä, mustikkaa ja puolukkaa. Antaa maaliröpön mennä farkulle, koska siitä muodostuva kuvio onkin jännittävä, zenmäinen.

Arkiasustekin voi tietenkin olla huoliteltua, kierrätettyä Vintagea, kuten Tiinalla yllä.

Eihän rennon ekologisen tyylin näkökulma jää kledjuihin. Hiljaa vivahduksen valtaan joutunut aikuinen kuluttaja herää siihen, että pukeutumisesta on siinnyt tavaroiden tarpeen vähenemisen vallankumous. Syntyy arkinen halu puhtauteen, joka antaa tilaa kulutushysterian kritiikille. Hetken emme tarvitse mitään… Kysymme itseltämme: "Mihin tarvitset tota strressiä? Mihin tuota uutta taulutelevisiota? Mitä luulet tapahtuvan, kun et teekään hetkeen mitään?" Jos et mene salille, vaan mettään, niin voisihan katsoa, millaista se on. Todellisuus paljastaa raadolliset ja vapauttavat kasvonsa: Saamme kiksimme kaikkein arkipäiväisimmistä asioista.

Tavallisuudella on myös herkät ja ihmeelliset puolensa. Onko mitään kauniimpaa kuin tavallinen suomalainen ihminen, vaimo, mies, joka lenkkeilee keskellä luontoa sellaisena kuin on, päällensä vetäneenä mitä sattuu? Ilman meikkiä, ilman asiallisuusrooleja. Vaatehuone vivahdus toteaa viileän diblomaattisesti, että välineurheilukamppeet my ass. Mitään ei sinun tarvitse muuttaa.

"Tätä kamaa saat muuten mistä tahansa kaatopaikalta."

   -  Vaatehuone Vivahdus.

Antakaa ensimmäisen bloggauksemme epätäydellisyyden täyttää hermostonne ja tyhjentää ne kaikesta arvostelusta, asenteista, nauttikaa. Tervetuloa uudelleen, milloin vain kylään. Tätä kamaa voit saada mistä vaan kaatopaikalta, ojanpohjalta, löytää kadulta. Tämä kuosi on arvokkainta, mitä meillä on.

Vihreän vasemmiston malleina ja kuvaajina, keskeltä arkea reväistyinä toimivat Niina, Tiina ja Ilmari.


Kirjoitus syntyi Vivan eilisen strattiryhmän ideoiden innoittamana, edellisten lisäksi mukana aamupäivän muoti-ideariihessä heiluivat mm. Milla, Veera, Taneli, Ronkainen, Kähkönen.

                                          Style it takes: