Epäpuhtaat vaatteet

Gomorra on hieman synkkää luettavaa.

”Vaatealan maailmanlaajuisia suurmarkkinoita, italialaisen tyylitajun valtaisaa arkkipelagiaa ruokkii Systeemi. Systeemin omat yhtiöt, miehet ja tuotteet ulottuvat jokaiseen maailmankolkkaan. Systeemi on kaikille täkäläisille tuttu sana, mutta muualla se vaatii kuitenkin selityksen, sen verran tuntematon viittaus se talousrikollisuuden kiemuroihin vihkiytymättömälle on. Camorra on pelkkä joutava kyttien käyttämä sana. Sitä viljelevät tuomarit ja toimittajat, elokuvakäsikirjoittajat. Itse asianomaiset hörähtelevät sille, se on pelkkä yleisluontoinen viittaus ja tutkijoiden erikoistermi, joka on jäänyt jonnekin historian hämärään. Sana, jolla tarkoitetaan klaaniin kuuluvia, on Systeemi. ”Kuulun Secondiglianon Systeemiin.” Tuo korkealentoinen ilmaus viittaa enemminkin koneistoon kuin rakenteeseen. Siinä liiketalous, liiketalouden dialektiikka ja klaanin runko ovat saumattomasti yhtä rikollisjärjestön kanssa”.

Näin kirjoittaa toimittaja-kirjailija Roberto Saviano (s. 1979) , dokumenttiromaanissaan Gomorra (2006) –Mafian valtakunta. Saviano työskenteli Napolin pahamaineisimmilla alueilla ja värväytyi ryhmittymien hanttihommiin. Hän tutustui Napolin Systeemin toimintaan ja tallensi ne dokumenttiromaaniinsa yksityiskohtaisesti. Pian tämän jälkeen Saviano siirrettiin Napolista salaiseen turvapaikkaan romaaninsa aiheuttamien toistuvien tappouhkauksien vuoksi. Savionon teksti tuntuu tavallisesta suomalaisesta lukijasta kenties fiktiolta sisältämänsä julmuuksien vuoksi, mutta se on täyttä dokumenttia, jokaisen Systeemin tekemän murhan, joukkoteloituksen ja – niin – Systeemin johtamien Italialaisten vaateteollisuuden merkkifirmojen ja muotibisneksen osalta, joilla on oma merkittävä roolinsa osana Systeemiä.

Saviono kuvaa kuinka valtaisa muoti ja vaateteollisuus on saumattomasti yhtä erittäin harmaan - jollei sysimustan - talouden kanssa. Savianon dokumenttikirja kuvaa Napolin seudun poliittisia ongelmia, mutta tämä talouden ja rikollisuuden liitto tuskin koskettaa tavallista suomalaista kuluttajaa. Lienee ”idealistista”, pysähtyä miettimään, mitä merkkivaatteita ostaa? Väärin. Se on yhtä triviaalia kuin pysähtyä miettimään, söisikö piknikillä luomua vai poloniumia. Varsinkin, kun vaateteollisuuden koneisto ulottaa kätensä myös Suomeen, kuten Saviano todistaa:

”Ei ole maailmankolkkaa, minne Klaanit eivät olisi liikeyrityksiään perustaneet. Saksassa heillä oli myymälöitä Hampurissa, Dortmundissa, Frankfurtissa. Berliinissä olivat Laudanon liikkeet osoitteissa Gneisenaustrasse 800 ja Witzlebenstrasse 15, espanjassa liikkeitä oli Madridisssa Paseo de la Eremita del Santo 30:ssa sekä Barclonassa. Edelleen Brysselissä, portugalissa Oportossa ja Boavistassa sekä Itävallassa, Wienissä. Englannissa he omistivat erään lontoolaisen takkiliikkeen, ja heillä oli myymälä myös Irlannissa, Dublinissa. Sekä edelleen Amsterdamissa, Suomessa ja Tanskassa.”

Matteo Garrone teki vuonn 2008 elokuvan Savianon kirjan pohjalta.

Saviano kuvaa lakonisesti, kuinka Mafia värvää Napolin nuorisoa osaksi koneistoaan. Nuoret pojat saavat koulutuksensa luotiliivit päällä. Osa koulutusta on ottaa luoteja vastaan luotiliiveihin pukeutuneena, jotta tuleva systeemin sotilas oppii olemaan pelkäämättä. Samaan aikaan samat miehet, jotka pyörittävät Systeemiä, pyörittävät tunnettujen merkkifirmojen vaateteollisuutta. Saviono kertoo, kuinka saumattomasti maailman suurin muotiteollisuus on kytkeytynyt mafian, Systeemin, toimintaan, sivullisten vereen, naisten hyväksikäyttöön. Naiset ovat samalla kertaa Systeemin uhreja, ja se osa joka toimii Systeemin sisällä, muuttuu sen kaltaiseksi:

”Naiset ovat klaanien valtakuvioissa aina mukana. ei ole sattumaa, että Secondiglianon verikostossa nähtiin kaksi naista surmattavan sellaisella raakuudella, joka on säästetty yleensä yksinomaan klaanipäälliköiden varalle".

""Kuva camorran naisista näyttää perustuvan itsestäänselviin näkemyksiin, joiden mukaan naiset tarjoavat kaikupohjan pelkälle tuskalle ja miesten - veljien aviomiesten, poikien tahdolle. Se ei pidä paikkaansa. Viime vuosina camorran maailmassa tapahtuneet muutokset koskevat myös naisen roolia: äidin ja onnettomuuksien kätilöijän identiteetti on vaihtunut todelliseksi toimitusjohtajaksi - -."

Vaatehuone vivahduksen tarkoitus ei ole sen kummemmin moralisoida; sitä ei nyky-suomessa oikein saisi tehdä. Sen sijaan haluamme pohtia lempeästi ja arvuutella yhdessä lukijoidemme kanssa, mistä on kysymys. Mitkä merkkivaatteet on kasattu epäinhimillisissä työoloissa? Miksi moista aihetta kannattaa käsitellä muotiblogissa? Koska muotiblogit ovat keskimääräistä enemmän naisten hallitsema ala, jolla on yhteiskunnallista vaikuttavuutta (toki paljon miesbloggajiakin löytyy). Ne ovat internetin luetuin blogimuoto. Nämä blogit avaavat ja ovat jo avanneet tien sille, että naiset yhä enemmän itse määrittelevät, mitä he haluavat pukea päälleen, ja nostaa esiin vaatehuoneistaan. Tämä mahdollistaa myös valinnan teon epäeettisten ja puhtaiden merkkien välillä. Se kannustaa muotimaailmaa hieman muuttumaan. Muotiblogeilla on enemmän yhteiskunnallista vaikuttavuutta naisten asemaan kuin tulee ajatelleeksi. Muotibloggarit ovat aktiivisia yhteiskunnallisen muutoksen moottoreita. Suuri kiitos kuuluu heille. Muotiblogit voivat alkaa tehdä enemmän ja enemmän valintoja, systemaattisesti, yhtenä rintamana.

Vaateteollisuus on täynnä karmeita työoloja, matalia palkkoja ja ihmisoikeusrikkomuksia, kuten "puhtaatvaatteet" -sivusto toteaa (ks. linkki alla). Tämä ei ole triviaali seikka, vaikka se piiloutuu kasvottomalta kuluttajalta arkisessa vaatteiden hankinnassa. Ei ole ’idealismia’, vaan erittäin normaalia miettiä, sulkeeko silmänsä näsäviisaalta rasismilta ja asiakysymysten taakse kätkeytyvältä muukalaisvihalta. Sitä ihmeellisempää ei ole tutkia, pukeutuuko ihmisen selkänahkaan, vai eettisesti kestävää vaatteeseen. Vaatehuone vivahduksen kaikki tyylittelijät eivät väitä olevansa viattomia merkkivaatteiden suhteen, mutta he lupaavat, että tästä lähin he tarkistavat kaiken sen, mitä ostavat. Voisiko muotiblogien todellisuus lopullisesti muuttua kapitalistisen systeemin virtuaaliseksi vastavoimaksi, joka syynää puhtaat vaatteet epäpuhtaista? Kyllä, tällainen vaihtoehto on jo täällä.


                                   Tämä, ei ole pelkkää elokuvaa, vaan Napolin arkea:

http://www.puhtaatvaatteet.fi/

Ensi kerralla blogi palaa rennommissa ja kesäisemmissä merkeissä: